Tervehdys kaikille näin torstaipäivänä täältä pilvipoutaisesta Gävlestä !

 Ja tämänpäiväisen päivitykseni haluan alkaa sytyttämällä kynttilän veljeni pojalle, Davidille, joka niin traagisella tavalla menehtyi vuosi sitten, keskellä kauneinta kesää . Tämä päivä jälleen tuo monet kysymykset ja tunteet entistä enemmän esiin ja vastaus edelleen on se sama, ettei voi ymmärtää ja käsittää  :(  David oli kuollessaan vain 20 vuotias  ;(  Voi miten tuskallista  ja kipeää tekevää kaikki on ja ajatuksin ei voi kun jälleen kerran lohduttavimmat ajatuksensa , voimia ja jaksamista läheisilleen toivoa ! Teistä jotkut varmaan muistavatkin, kun vuosi sitten täällä siitä kirjoitin ja sehän on viime vuoden kesäkuussa, siellä on kuvakin Davidista. Se kesäkuu oli semmoinen, että siinä vierekkäin oli niin kuolema kun syntymäkin, sillä kuusi päivää myöhemmin sain komannen lapsenlapsen, Kevinin. Muistan ne eletyt tunteeni niin hyvin ja että miten se oli todella tunteellisesti myllertävää, itkin surusta Davidin menetyksen vuoksi ja itkin ilosta uuden elämän synnyttyä maailmaan . Siinä suuri ilo ja syvä suru olivat käsikkäin konkreettisesti. - Ei mikään ole tuskallisinta kun luopua omasta lapsestaan, siinä viedään lopullisesti itsestäänkin palanen pois ja hyvin tärkeää ja rakasta, mitä mikään ei koskaan voi korvata !  Tänä päivänä erikoisesti kaikki nämä läheiset rakkaat lapset ovat sydämessäni, jotka ovat poistuneet, oma poikani, sisareni poika, tyttäreni tytär ja veljeni poika, mikä kaiken tarkoitus on että näin monta lasta on menettetty  ;(  Sydämessäni on semmoinen toive, että nämäkin kaikki olisivat yhdessä siellä Taivaan kodissa ja heillä olisi rauha ja hyvä olla .

 Itkettää ja tuntuu, ettei ole mitään ajatuksia, sillä syvä murhe täyttää niin mieleni juuri nyt, etten pysty muuta kirjoittamaan.